Takana kerrassaan mainio viikonloppu!
Vietettiin lauantaina Hannan kanssa ihana kulttuuripäivä. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti Toukolaa ja Japaninkatua jossa kuvattiin 90-luvun hittisuomisarjan Ruusun ajan ulkokohtauksia. Olihan se talo just niin kun siitä sarjasta! Koko omakotitaloalue vaikutti vähän siltä kuin ois hypänny ajassa taaksepäin.. nostalgiakierroksen jälkeen Hannan äiti kokkaili meille ihanaa kotiruokaa tuosta noin vaan. Äideillä täytyy olla joku maaginen taito joka kehittyy vasta ku saa lapsia, koska ei multa ainakaan irtoa tuollai. Vinkkejä? :)
Arabiasta suunta kohti raitiovaunuajelua, Lux Helsinkiä upeine valotaideteoksineen ja illan odotetuinta putousta. Koska jopa pikkupakkanen pääsi yllättämään meidät koleudellaan päädyttiin yksimielisesti katsastamaan valoteokset nelosen ratikasta joka sattumalta kulki monen vlaopilkun ohi. Juuri riittävä annos taidetta kylmään lauantai-iltaan. Katajanokan rundin kautta takaisin keskustaan ihmettelemään hintalappuihin käsinkirjoitettuja hintoja, Haltin takki 600e? Aika halapa, ehkä niille venäläisille joita kaupungin kadut pursuivat. Vaan vieläkin mahtui sekaan.
Jottei lauantai sisältäisi pelkkää hömppäkulttuuria ja kaupunkikierroksia oli aika suunnata kärppänokka kohti Sports Academya ja Kärpät-Jokerit kamppailua. Huonosta nettiyhteydestä huolimatta peli oli ajoittain jopa viihdyttävä, vaikka loppuratkaisu jäikin livefeedin varaan kun maikkarilta oli alkamassa jotain paljon odotetumpaa. Alepan kautta Punavuoren putousstudioon vastaanottamaan vuoden 2013 sketsihahmoehdokkaat. Liekö edellisten kauden sankarit olleet niin ilmiömäisiä vai muuten vain odotukset korkealla, harva hahmo jaksoi naurattaa. Mutta kun suosikki on valittava niin ensimmäisen jakson perusteella se on (tietenkin) Sanna-Raipe Helminen ála Armi. Peukku sille!
Siiderit huiviin ja vakkaribaaria etsimään. Tottakai nykypäivänä pubin etsintä aloitetaan kotisohvalta älypuhelinten ja läppäreiden keskeltä, kieltämättä se helpottaa mutta välillä vähän naurattaa. Tällä kertaa sijainti todettiin yhdeksi tärkeimmäksi kriteeriksi. Sopivan matkan päässä toimistolta, Punavuoresta ja helppojen julkisten (koska Vantaa). Ensimmäisen varsinaisen alkukartoituksen jälkeen käännettiin kengänkärjet kohti Iso Roobertinkatua ja We got beef kuppilaa. Tuonne lähinnä sen saamien arvostelujen ja kehupuheiden vuoksi. Liekö vuorokauden- ja vuodenaika väärä kun siinä 22-22.30 baari ammotti lähes tyhjyyttään ja koko kolkkous neuvoi poistumaan yksien jälkeen. Onneksi täältä ei vaihtoehdot lopu. Oulussa ollessani olin saanut vinkiksi kävästä Black doorissa, kun kerran "mikkelistäkin" tykkään, pikaisen tarkistuksen jälkeen hoksattiin mustanoven sijaitsevan aivan lähellä silloista olinpaikkaamme. Ei muuta kuin kokeilemaan. Jo mustalla ovella kiittelin mielessäni Jereä vinkistä, paikka vaikutti lupaavalta. Tunnelma, olohuonemaisuus, ei-häiritsevä-musiikki, laaja juomavalikoima ja järkevän oloiset kanssaviihtyjät pitävät BlackDooria tällä hetkellä piikkipaikalla..
I<3HKI
Oi että kuulostaa mukavalta kaikki! :)
VastaaPoistaOon miettiny ite kans tuota äitinruokataika-asiaa. Melkein ootan käärön saamista omaan syliin enempi sitä, että pääsen synnytyksen jälkeen keittiöön toteamaan, tepsikö taika. Vai astuukohan se taito voimaan vasta sitten, kun lapsi syö jo kiinteää kotiruokaa? Kokkailenhan ite jo paljon nytkin, mutta ei siinä ikinä oo sitä äiti-vibaa.