1-2-3 Action!

Toinen työpäivä kuluneen viikon perjantaina sujui samalla radalla kuin ensimmäinenkin. Uutta oppien ja jo opittua hyödyntäen. Puhelimeen en ole vielä tohtinut vastata, mutta jospa jo ensi viikolla! Työ todellakin tuntuu todella mukavalta ja erilaiselta. Siistiä sisätyötä jossa voi jopa kynnet pysyä hyvänä :) Ja toisena päivänä tuntui jo niin ku ois ne työkaveritki tuttuja pidemmältä ajalta, siis muutkin kuin Hanna.

Työpäivän jälkeen, neljältä, lähdettiinkin sitten neiti H:n kanssa "ihan vain nopeasti" käymään verkkokauppa.comissa Jätkänsaaressa hakemassa mulle se kaivattu telekkari. Ouluun tottuneena ajattelin tietenkin että no sinne vaan, ovesta sisään, myyjältä palvelua ja telkan kans kotiin. Noh, olin kyllä ennakkoon tarkistanu verkkiksen nettisivuilta että niitä telkkareita varmasti on siellä, mikään muu ei sit mennytkää niin kuin ajattelin. Ovella Hanna tuumasi jo jotain että älä sitten hämmästy.. sitä kuinka valtava se pulju oli. Joooo, asiakaspalvelijalle, elikäs myyjälle, piti ottaa ihan vuoronumero. Varmaan joku 10 minuuttia sai jonotella omaa vuoroa ja onneksi olin todellakin päättäny millasen töllön haluan, itse ostotapahtuma kestikin sitten kassan lisäksi ehkä sen toiset 10minuuttia. So far, 20min menny ja viideltä aioin olla jo vapaana perjantain seuraavaan ohjelmanumeroon. Vaan ne satamaan saapuneet matkustajat olikin sitten erimieltä siitä mihin ratikkaan me päästään. "Tytöt ja elektroniikka" -komppanian saavuttua pysäkille juuri sopivasti ysin kanssa yhtäaikaa, ehdin jo riemastua että äkkiä kotiin. No eihän me siihen mahduttu, ku oli vielä se tvlaatikkokin mukana. Ei muuta kuin seuraavaa odotellen, eihän niissä oo ku 10min vuoroväli, vai oliko se 20? Kuitenkin, seuraava ratikka oli jo niin täynnä ettei suostunu edes pysähtymään meidän pysäkille. Lyhyen neuvottelun jälkeen päätettiinki sitten kävellä suhtkoht. lähellä sijaitsevalle kutosen pysäkille ja sillä lähemmäs Punavuorta. Naureskeltiinkin matkalla jotta liekkö saatiin ihmiset huvittumaan karavaanistamme, onneksi oli hyvä sää :)

Olin tosiaan Mia-serkulle tuuminut että viiden aikaan olisin vapaana telkkarinhakureissulta ja sehän osottautui täydeksi mahdottomuudeksi. Onneksi vr lunasti taas lupauksensa "venaa rauhassa" tms ja Mia ilmoitteli junan olevan ainakin 20min myöhässä, sain siis lähes tunnin lisäaikaa! \o/ Loppuillan suunnitelmissa oli mennä Mian kanssa tuomiokirkkoon Viattomien lasten päivän konserttiin kuuntelemaan mm. Samuli Edelmannia. Konsertti alkoi klo 19 ja sitä ennen piti tietenkin ehtiä hakemaan vielä liput Stokkalta, ja jonohan se oli sielläkin. Täällä täytynee tottua jonottelemaan joka paikassa, tai lähinnä varautumaan siihen ajallisesti? Onneksi oomma ripeitä kävelijöitä ja mukavan pienen perjantai-illan jumppatuokion kautta kapusimme tuomiokirkon portaat kohti konserttia, hyvissä ajoin. Lukuisat muut yleistöstä oli toki olleet viisaampia ja tulleet vielä enemmän hyvissä ajoin, jäljellä oli niitä vähemmän hyviä paikkoja. Varsinkin kun kirkosta on kyse niin eihän sieltä keskivaiheen taaemmalta puolelta enää oikeasti nää mitään, mutta löydettiin meille sopiva rivi ja asetuttiin odottelemaan musisoinnin alkua.

Tässä kohtaa ei kyllä riitä sanat kuvaamaan kuinka upeaa se oli. Kirkon akustiikka-mikä-lie, upeat esiintyjät ja kaunis tunnelma ja tarkoitus takasivat onnistuneen elämyksen. Alku taipui kyllä pienen odottelun puolelle kun konsertin aloittivat vähemmän tunnetut artistit, vähemmän tunnetuilla kappaleilla. Riittävän pian odotus kuitenkin palkittiin! Lavalle tulivat niin Paula Vesala, Juha Tapio kuin Samuli Edelmannkin. Konsertin kruunasi ehdottomasti Edelmannin kanssa duetoiva Vesa-Matti Loiri. Vaan olihan se Loiri huonossa kunnossa, vaan liekö ansaitsisi jo jäädä eläkkeelle aivan kaikesta taitelijaelämästä, onhan hän tehnyt ihan mielettömän uran!

Kirkkoistunnon jälkeen suunnattiin Helsingin tuuleen ja tuiverrukseen etsimään sopivaa ruokapaikkaa jotta jaksetaan viritellä uutta telkkaria tulille :) Parin ovella pyörähdyksen jälkeen päädyttiin Mannerheimintien Iguanaan testaamaan jotain fajitas lautasta jossa olisi vähintään kahdelle sopivasti vähän kaikkea. Aina ennen tuommoset "kahdelle" -annokset on olleet lähinnä pettymyksiä, nimen omaan määrän suhteen, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti positiivinen yllättäjä! Vaikka nälkä oli jo silmätsumentava, tuli tuosta annoksesta niin täyteen ettei edes jaksettu ihan kaikkea. Onnistuneen ruokailuhetken varmisti myös nopea ja erittäin miellyttävä palvelu! Täällä käyn kyllä uudelleenkin ;)

Tv:n virittely olikin sitten nopea projekti, jalusta kiinni, johdot kiinni ja noin 8-12 napin painnallusta ja avot! Kanavia hulluna, netflix täynnä herkkuja. Ei muuta ku Maraboun daimsuklaalevy auki ja legendaarinen Ally McBeal pyörii hetkeksi ennen kuin uni vie voiton.. kerrassaan mainio perjantai!

Tätä lisää!