Toinen työpäivä kuluneen viikon perjantaina sujui samalla radalla kuin ensimmäinenkin. Uutta oppien ja jo opittua hyödyntäen. Puhelimeen en ole vielä tohtinut vastata, mutta jospa jo ensi viikolla! Työ todellakin tuntuu todella mukavalta ja erilaiselta. Siistiä sisätyötä jossa voi jopa kynnet pysyä hyvänä :) Ja toisena päivänä tuntui jo niin ku ois ne työkaveritki tuttuja pidemmältä ajalta, siis muutkin kuin Hanna.
Työpäivän jälkeen, neljältä, lähdettiinkin sitten neiti H:n kanssa "ihan vain nopeasti" käymään verkkokauppa.comissa Jätkänsaaressa hakemassa mulle se kaivattu telekkari. Ouluun tottuneena ajattelin tietenkin että no sinne vaan, ovesta sisään, myyjältä palvelua ja telkan kans kotiin. Noh, olin kyllä ennakkoon tarkistanu verkkiksen nettisivuilta että niitä telkkareita varmasti on siellä, mikään muu ei sit mennytkää niin kuin ajattelin. Ovella Hanna tuumasi jo jotain että älä sitten hämmästy.. sitä kuinka valtava se pulju oli. Joooo, asiakaspalvelijalle, elikäs myyjälle, piti ottaa ihan vuoronumero. Varmaan joku 10 minuuttia sai jonotella omaa vuoroa ja onneksi olin todellakin päättäny millasen töllön haluan, itse ostotapahtuma kestikin sitten kassan lisäksi ehkä sen toiset 10minuuttia. So far, 20min menny ja viideltä aioin olla jo vapaana perjantain seuraavaan ohjelmanumeroon. Vaan ne satamaan saapuneet matkustajat olikin sitten erimieltä siitä mihin ratikkaan me päästään. "Tytöt ja elektroniikka" -komppanian saavuttua pysäkille juuri sopivasti ysin kanssa yhtäaikaa, ehdin jo riemastua että äkkiä kotiin. No eihän me siihen mahduttu, ku oli vielä se tvlaatikkokin mukana. Ei muuta kuin seuraavaa odotellen, eihän niissä oo ku 10min vuoroväli, vai oliko se 20? Kuitenkin, seuraava ratikka oli jo niin täynnä ettei suostunu edes pysähtymään meidän pysäkille. Lyhyen neuvottelun jälkeen päätettiinki sitten kävellä suhtkoht. lähellä sijaitsevalle kutosen pysäkille ja sillä lähemmäs Punavuorta. Naureskeltiinkin matkalla jotta liekkö saatiin ihmiset huvittumaan karavaanistamme, onneksi oli hyvä sää :)
Olin tosiaan Mia-serkulle tuuminut että viiden aikaan olisin vapaana telkkarinhakureissulta ja sehän osottautui täydeksi mahdottomuudeksi. Onneksi vr lunasti taas lupauksensa "venaa rauhassa" tms ja Mia ilmoitteli junan olevan ainakin 20min myöhässä, sain siis lähes tunnin lisäaikaa! \o/ Loppuillan suunnitelmissa oli mennä Mian kanssa tuomiokirkkoon Viattomien lasten päivän konserttiin kuuntelemaan mm. Samuli Edelmannia. Konsertti alkoi klo 19 ja sitä ennen piti tietenkin ehtiä hakemaan vielä liput Stokkalta, ja jonohan se oli sielläkin. Täällä täytynee tottua jonottelemaan joka paikassa, tai lähinnä varautumaan siihen ajallisesti? Onneksi oomma ripeitä kävelijöitä ja mukavan pienen perjantai-illan jumppatuokion kautta kapusimme tuomiokirkon portaat kohti konserttia, hyvissä ajoin. Lukuisat muut yleistöstä oli toki olleet viisaampia ja tulleet vielä enemmän hyvissä ajoin, jäljellä oli niitä vähemmän hyviä paikkoja. Varsinkin kun kirkosta on kyse niin eihän sieltä keskivaiheen taaemmalta puolelta enää oikeasti nää mitään, mutta löydettiin meille sopiva rivi ja asetuttiin odottelemaan musisoinnin alkua.
Tässä kohtaa ei kyllä riitä sanat kuvaamaan kuinka upeaa se oli. Kirkon akustiikka-mikä-lie, upeat esiintyjät ja kaunis tunnelma ja tarkoitus takasivat onnistuneen elämyksen. Alku taipui kyllä pienen odottelun puolelle kun konsertin aloittivat vähemmän tunnetut artistit, vähemmän tunnetuilla kappaleilla. Riittävän pian odotus kuitenkin palkittiin! Lavalle tulivat niin Paula Vesala, Juha Tapio kuin Samuli Edelmannkin. Konsertin kruunasi ehdottomasti Edelmannin kanssa duetoiva Vesa-Matti Loiri. Vaan olihan se Loiri huonossa kunnossa, vaan liekö ansaitsisi jo jäädä eläkkeelle aivan kaikesta taitelijaelämästä, onhan hän tehnyt ihan mielettömän uran!
Kirkkoistunnon jälkeen suunnattiin Helsingin tuuleen ja tuiverrukseen etsimään sopivaa ruokapaikkaa jotta jaksetaan viritellä uutta telkkaria tulille :) Parin ovella pyörähdyksen jälkeen päädyttiin Mannerheimintien Iguanaan testaamaan jotain fajitas lautasta jossa olisi vähintään kahdelle sopivasti vähän kaikkea. Aina ennen tuommoset "kahdelle" -annokset on olleet lähinnä pettymyksiä, nimen omaan määrän suhteen, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti positiivinen yllättäjä! Vaikka nälkä oli jo silmätsumentava, tuli tuosta annoksesta niin täyteen ettei edes jaksettu ihan kaikkea. Onnistuneen ruokailuhetken varmisti myös nopea ja erittäin miellyttävä palvelu! Täällä käyn kyllä uudelleenkin ;)
Tv:n virittely olikin sitten nopea projekti, jalusta kiinni, johdot kiinni ja noin 8-12 napin painnallusta ja avot! Kanavia hulluna, netflix täynnä herkkuja. Ei muuta ku Maraboun daimsuklaalevy auki ja legendaarinen Ally McBeal pyörii hetkeksi ennen kuin uni vie voiton.. kerrassaan mainio perjantai!
Tätä lisää!
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
torstai 27. joulukuuta 2012
Toimistotäti \o/
Kassatädistä toimistotädiksi, joskus vielä puusepäksikin!
Ensimmäinen työpäivä kunnialla läpi. Ensimmäinen Helsinki-päiväkin omalta osalta kunnialla läpi. Muista ei voi sanoa samaa. Joku täti löi mua ovella Postitalossa. Ruoholahden Citymarketista ei löytyny mitään mitä lähdin hakemaan. Samaisen rakennuksen Kodin Anttilasta surkeaa palvelua ja tyhjin käsin kotiin. Ja naapuri rautakauppa oli kerennyt menny kiinni. Pitäkää tunkkinne :)
Pikkuruisessa kodissa ensimmäinen yö sujui varsin makiasti ja viimein alkaa tavarat löytää paikkaansa. Unohdin ja löysin taas nuo eteisen piilokomerotkin, tai ei ne missään piilossa oo, liian korkeella vaan. Jotain rojuakin kuulostais olevan siellä ylähyllyllä, ei vaan sentit riitä kattomaan mitä, hengareilta ne kuulosti. Verhonipsuja ei oo tarpeeksi. Vehnäjauhot päätyi lattialle kun vaihdoin niitä kvartetista tilantekijään, imuriin ei pääse käsiksi kun siivouskomeron edusta on täynnä tavaraa. Vaatteita ei voi purkaa kun puuttuu lokerikkohyllykkö kaapista. Tupperwarejakin on aika paljon xD.. taasko se pikkuhiljaa tulee kuvioihin?
No mutta oli sentään huikea ensimmäinen työpäivä! Työporukka tuntuu lepposalta, oon varma että tuolla tulee viihtymään! Ja pääsinpä heti töihinkin. Pian mammalomalle jäävä toimistosihteeri antoi mun tehdä lähes kaiken mitä kuuluukin, tekemällä oppii! Skannailin posteja, ei, se ei ole rakettitiedettä! Myös jotain virhelistoja sain käsitellä, vähän arveluttaa sainko niistä ei-virheitä mutta... tulipahan kirjotettua myös muistiinpanoja, tänään yhden päivän aikana enemmän kuin kuluneen 2,5 opiskeluvuoden aikana. Siksi varmaan tänkin kirjottaminen vähän tökkii, kun ei oo tarvinnu moista aikoihin harrastaa, vaikka se.. tää, ihan kivaa onkin.
Ja joulukin se vaan jatkuu! Huomenna pääsen kattomaan telkkaria, kiitos äitin ja isin :) Koska eihän tämmösessä suurcityssä pärjää ilman tv:tä, kauniit ja rohkeet on vaan nähtävä! :P
Ensimmäinen ruuanlaittokeissi ei vaan ihan putkeen mennyt. Sen lisäksi että vehnäjauhoja on lattialla, jauheliharisotto jäi mauttomaksi ja tylsäksi. Liekö johtu siitä sulamattomasta lihaliemikuutiosta, en tajua miten se voi tehdä ruuasta hyvän makusta ku sulamattomana se on niin pahaa. Selittäkää!
Vähän vielä purkujärjestelyhommia ja taas unten maille Metsäjätin kautta.
<3
Ensimmäinen työpäivä kunnialla läpi. Ensimmäinen Helsinki-päiväkin omalta osalta kunnialla läpi. Muista ei voi sanoa samaa. Joku täti löi mua ovella Postitalossa. Ruoholahden Citymarketista ei löytyny mitään mitä lähdin hakemaan. Samaisen rakennuksen Kodin Anttilasta surkeaa palvelua ja tyhjin käsin kotiin. Ja naapuri rautakauppa oli kerennyt menny kiinni. Pitäkää tunkkinne :)
Pikkuruisessa kodissa ensimmäinen yö sujui varsin makiasti ja viimein alkaa tavarat löytää paikkaansa. Unohdin ja löysin taas nuo eteisen piilokomerotkin, tai ei ne missään piilossa oo, liian korkeella vaan. Jotain rojuakin kuulostais olevan siellä ylähyllyllä, ei vaan sentit riitä kattomaan mitä, hengareilta ne kuulosti. Verhonipsuja ei oo tarpeeksi. Vehnäjauhot päätyi lattialle kun vaihdoin niitä kvartetista tilantekijään, imuriin ei pääse käsiksi kun siivouskomeron edusta on täynnä tavaraa. Vaatteita ei voi purkaa kun puuttuu lokerikkohyllykkö kaapista. Tupperwarejakin on aika paljon xD.. taasko se pikkuhiljaa tulee kuvioihin?
No mutta oli sentään huikea ensimmäinen työpäivä! Työporukka tuntuu lepposalta, oon varma että tuolla tulee viihtymään! Ja pääsinpä heti töihinkin. Pian mammalomalle jäävä toimistosihteeri antoi mun tehdä lähes kaiken mitä kuuluukin, tekemällä oppii! Skannailin posteja, ei, se ei ole rakettitiedettä! Myös jotain virhelistoja sain käsitellä, vähän arveluttaa sainko niistä ei-virheitä mutta... tulipahan kirjotettua myös muistiinpanoja, tänään yhden päivän aikana enemmän kuin kuluneen 2,5 opiskeluvuoden aikana. Siksi varmaan tänkin kirjottaminen vähän tökkii, kun ei oo tarvinnu moista aikoihin harrastaa, vaikka se.. tää, ihan kivaa onkin.
Ja joulukin se vaan jatkuu! Huomenna pääsen kattomaan telkkaria, kiitos äitin ja isin :) Koska eihän tämmösessä suurcityssä pärjää ilman tv:tä, kauniit ja rohkeet on vaan nähtävä! :P
Ensimmäinen ruuanlaittokeissi ei vaan ihan putkeen mennyt. Sen lisäksi että vehnäjauhoja on lattialla, jauheliharisotto jäi mauttomaksi ja tylsäksi. Liekö johtu siitä sulamattomasta lihaliemikuutiosta, en tajua miten se voi tehdä ruuasta hyvän makusta ku sulamattomana se on niin pahaa. Selittäkää!
Vähän vielä purkujärjestelyhommia ja taas unten maille Metsäjätin kautta.
<3
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
mitä - missä - milloin - miksi
Matkaa takana noin puoli tuntia.
Tähän kylmään ja lumiseen tapaninpäivään on mahtunu kyllä lukuisia tuntemuksia. Lähinnä kyllä semmosia hiljaseks vetäviä. Ei kai sitä vielä käsitäkään että nyt oikeesti asuu ja on Helsingissä, tai siis jahka kun tää Pendolino S56 vie perille, toivottavasti ei olla kovin paljoa myöhässä.
mitä?
Muutto Helsinkiin. Huomenna 27.12.2012 alkaa mun määräaikainen työsopimus eräässä työttömyyskassassa. Soppari kestää 31.12.2013 asti, ainakin. Alan toimistosihteeriksi! \o/
missä?
nyt junassa, vuosi 2013 Helsingin Punavuoressa.
milloin?
N-Y-T! En uskonut että tää päivä tulisi koskaan. Ystävät tietää että tuli jo joulukuun alusta asti kitistyä sen hetkistä elämäntilannetta. Ihan niin ku sanoitte nii menihän se aika nopeesti, en vaan halunnu uskoa :P
miksi?
Monien sattumien summa. Paras ystäväni Helsingistä heitteli (puoli vitsillä?) syksyllä että siellä ois mulle töitä. Just Arinalta työttömäks jäänenä koppihan tuosta heitosta oli saatava. Sopimuksentekoa edelsi "työhaastattelu" Intianmatkan aattona. Haastattelun päätteeksi minut esiteltiinkin jo Janskun äitiyslomasijaisena, huippua ja vähän pelottavaa.
Aikataulun mukaan tää laaksontyttö saapuis Helsinkiin 26.12.2012 klo 20.30, mukana on neljä laukkua ja reppu. Hankalemmistakin paikoista on selvitty, pari kassia ja Helsingin kinokset ei paljo pelota :) Enemmän mietityttää miten tän junamatkan saa kulumaan, jäljellä vielä 5h23min. Liikaa aikaa pyöritellä näitä kaikkia fiiliksiä. Hirmunen ikävä kaikkea Oulussa, hirmunen innostus kaikesta mikä Helsingissä odottaa. Hirmusen hirveetä :)
Tähän kylmään ja lumiseen tapaninpäivään on mahtunu kyllä lukuisia tuntemuksia. Lähinnä kyllä semmosia hiljaseks vetäviä. Ei kai sitä vielä käsitäkään että nyt oikeesti asuu ja on Helsingissä, tai siis jahka kun tää Pendolino S56 vie perille, toivottavasti ei olla kovin paljoa myöhässä.
mitä?
Muutto Helsinkiin. Huomenna 27.12.2012 alkaa mun määräaikainen työsopimus eräässä työttömyyskassassa. Soppari kestää 31.12.2013 asti, ainakin. Alan toimistosihteeriksi! \o/
missä?
nyt junassa, vuosi 2013 Helsingin Punavuoressa.
milloin?
N-Y-T! En uskonut että tää päivä tulisi koskaan. Ystävät tietää että tuli jo joulukuun alusta asti kitistyä sen hetkistä elämäntilannetta. Ihan niin ku sanoitte nii menihän se aika nopeesti, en vaan halunnu uskoa :P
miksi?
Monien sattumien summa. Paras ystäväni Helsingistä heitteli (puoli vitsillä?) syksyllä että siellä ois mulle töitä. Just Arinalta työttömäks jäänenä koppihan tuosta heitosta oli saatava. Sopimuksentekoa edelsi "työhaastattelu" Intianmatkan aattona. Haastattelun päätteeksi minut esiteltiinkin jo Janskun äitiyslomasijaisena, huippua ja vähän pelottavaa.
Aikataulun mukaan tää laaksontyttö saapuis Helsinkiin 26.12.2012 klo 20.30, mukana on neljä laukkua ja reppu. Hankalemmistakin paikoista on selvitty, pari kassia ja Helsingin kinokset ei paljo pelota :) Enemmän mietityttää miten tän junamatkan saa kulumaan, jäljellä vielä 5h23min. Liikaa aikaa pyöritellä näitä kaikkia fiiliksiä. Hirmunen ikävä kaikkea Oulussa, hirmunen innostus kaikesta mikä Helsingissä odottaa. Hirmusen hirveetä :)
Lähtöön aikaa 12h17min
Hui! Tästä se lähtee, vai lähteekö, ja mikä se, ja mihin. Hermot ainakin saatiin kiriälle blogin ulkoasuasetuksia säädettäessä. Noh, suunta on vain ylöspäin ja blogin nimeen oon tyytyväinen :)
Tämän blogin tarkoituksena (jos ja kun sitä jaksaa kirjotella) on siis seurata ja ilmentää tän 26-vuotiaan ei-mistään-kotoisin olevan tytön paluuta Helsinkiin.
Synnyin siis helmikuussa 1986 Helsingissä, ja lukuisten muuttojen jälkeen päädyn syntymäkaupunkiini takaisin, 21 vuoden jälkeen. Vieläpä vaivaisen korttelin päähän vauva-ajan kodistani. Voin kertoa että nyt (viimeistään) jännittää. Nähtynä tässä välillä ovat Orimattila, Haukipudas ja Oulu. Väestörekisterikeskuksen mukaan kotiosoitteista tämä uusin on 13. Muuttomestari kuittaa ja kiittää - pakko nukkua.
Jännää.
Tämän blogin tarkoituksena (jos ja kun sitä jaksaa kirjotella) on siis seurata ja ilmentää tän 26-vuotiaan ei-mistään-kotoisin olevan tytön paluuta Helsinkiin.
Synnyin siis helmikuussa 1986 Helsingissä, ja lukuisten muuttojen jälkeen päädyn syntymäkaupunkiini takaisin, 21 vuoden jälkeen. Vieläpä vaivaisen korttelin päähän vauva-ajan kodistani. Voin kertoa että nyt (viimeistään) jännittää. Nähtynä tässä välillä ovat Orimattila, Haukipudas ja Oulu. Väestörekisterikeskuksen mukaan kotiosoitteista tämä uusin on 13. Muuttomestari kuittaa ja kiittää - pakko nukkua.
Jännää.
Tilaa:
Kommentit (Atom)